Wiipurin Rykmentti

Killan alkuvaiheet liittyvät läheisesti Pohjois-Karjalan Prikaatin perinteisiin, joiden katsottiin ulottuvan Viipurin Rykmenttiin, jonka perinteet ulottuvat kolmikymmenvuotisen sodan aikoihin. Vuosisatojen kuluessa joukko-osasto koki erilaisia vaiheita. Itsenäisyytemme alkuaikoina ennen viime sotia oli pääosa Suomen armeijan joukko-osastoista ymmärrettävistä syistä sijoitettuina Itä- ja Kaakkois-Suomeen. Kunniakkaita perinteitä omaava Viipurin Rykmentti oli sijoitettu 1920-luvulla vanhoihin venäläisiin kasarmeihin Haminaan. Majoitusolosuhteiden parantamiseksi ja avarampien harjoitusmaastojen saamiseksi siirrettiin Viipurin Rykmentti Jaakkiman Huuhanmäkeen kauniin Paikjärven rannalle, missä Pohjoismaiden komein ja nykyaikaisin varuskunta oli toiminnassa vuodet 1933–1940 ja 1941–1944. Uusi sijoituspaikka oli strategisesti hyvin valittu, sillä sieltä oli lyhyt etäisyys sekä itärajalle että Karjalan Kannakselle, joten näin myös Laatokan pohjoisosan rantojen puolustaminen oli varmistettu. Huuhanmäessä ollut Viipurin Rykmentti hajotettiin juuri talvisodan edellä. Puolustusvoimien luettelosta Viipurin Rykmentti poistettiin 31.8.1940. Maakunnan joukko-osasto, sijoituspaikkanaan Kontiolahti, jäi kuitenkin elämään. Viipurin Rykmentin yhteydessä ei ollut kiltatoimintaa, mutta rykmentin henkeä pidettiin kuitenkin yllä niin sodan kuin välirauhankin aikana.